Hiton pelkuri?

Näin sairaslomalla sitä on aikaa miettiä kaikenlaista. Tänään mietin sellaista, että kun minulla on useamman sadan tonnin liikevaihdon omaava yritys ja sen henkilökunta vastuullani, miten voin olla sairaslomalla? Ihan tuosta vaan jätän firman pulaan ja ilmoitan olevani sivussa sen operatiivisesta toiminnasta ennalta tietämättömän ajan? Onko yrittäjällä lupa heittäytyä sairaaksi vai olenko vain hiton pelkuri? Pelkuri, joka työntää päänsä pensaaseen, kun eteen tulee vaikeuksia? Pitäisikö vain ryhdistäytyä, kääriä hihat ja ryhtyä toimeen? Pitäisikö vain kestää se kaikki ahdistus ja paha olo, työntää tunteet sivuun ja hoitaa hommat?

Perfektionistin elämä ei ole helppoa. Tunnustan, olen siis ainakin jonkin tasoinen perfektionisti. Kaikki tehdään aina täysillä ja lopputuloksen täytyy olla priimaa, ei ole muuta vaihtoehtoa. Perfektionistin on vaikea myöntää, että ei pärjää, että tarvitsee apua, että ei jaksa eikä pysty. Sairaanakin perfektionisti miettii seuraavaa askelta, seuraavaa liikettä jolla sieltä taloudellisesta ahdingosta noustaan. Ajatukset eivät jätä rauhaan, vaikka miten yrittäisi.

Tänään tajusin, että toipuminen ei ole oikeastaan edistynyt. Lääkkeiden olisi jo pitänyt alkaa vaikuttamaan, mutta edelleen mieliala vaihtelee hurjasti päivästä ja tunnista toiseen eivätkä fyysiset oireetkaan ole lievittyneet. Perhana. Nyt viimeistään on pakko myöntää, että se nettiterapia tulee tarpeeseen. Jos haluan parantua (ja haluan, enemmän kuin mitään muuta), työasiat on nyt pakko laittaa taka-alalle, vaikka väkisin. Mutta voisiko joku suuressa viisaudessaan kertoa miten ihmeessä se tehdään? Koska minä en tiedä.

Löysin eilen Netflixistä amerikkalaisen sarjan, jota innostuin katsomaan. Ja jaksoin jopa keskittyä siihen niin hyvin, että yli puolet jaksoista on jo katsottu. Valitettavasti sarjasta on vain yksi kausi, joten kohta se on katsottu kokonaan.Mitäs sitten? Ehkä aloitan taas katsomaan Frendejä, siihen en kyllästy koskaan. Toinen suosikkisarja on Modern Family, sen huumori uppoaa minuun. Tai sitten voisin lukea jotain kirjaa. Olen aina rakastanut lukemista, mutta kaiken kiireen keskellä se harrastus on jäänyt vähemmälle viime vuosina. Hyllyssä on useampikin lukematta jäänyt kirja, jonka voisin vain poimia käteen ja avata ensimmäiseltä sivulta. Mutta kun ei vaan jaksa tai viitsi tai jotain... Ehkä nyt ei ole vain oikea aika sille. Kuten näkyy, aloitekyky on täysin puhdas nolla. Perfektionistin painajainen.

Hyviä uutisia tähän päivään! Kävin kurkistamassa Kelan sivuilla, mitä sairaspäivärahahakemukselle kuuluu. Jeeeee, päiväraha on myönnetty vuoden 2015 tulojen perusteella! Huh, suunnattoman kokoinen kivi tipahti juuri sydämeltä, voin sairastaa rauhassa ilman, että tarvitsee miettiä millä seuraava lainanlyhennys tai ruokalasku maksetaan. Oh happy day 😍