Tänään oli monta pakollista asiaa hoidettavana. Ensin piti tietysti saada lapset aamulla päiväkotiin ja kouluun, mutta sen lisäksi piti maksaa pari laskua, käydä ravintolassa hakemassa käteiskassa pankkiin sekä käydä ruokakaupassa. Tiedän, ei kuulosta kovinkaan vaikealta tai monimutkaiselta, mutta masentuneelle "pakolliset" tehtävät ovat hankalia. Suunnitellun tehtävän aloitus on äärimmäisen vaikeaa, koska aloitekykyä ei juurikaan ole ja jotenkin sitä käy ensin mielessään läpi sen tulevan tehtävän, ainakin minä teen niin.
Uskomatonta mutta totta, onnistuin siirtämään sitä laskujen maksamistakin ainakin tunnilla eteenpäin, keskin sata ja yksi asiaa, jotka oli pakko tsekata netistä ennen verkkopankkiin kirjautumista. Ärsyttävää. Onneksi sinne omaan verkkopankkiin kirjautuminen ei tällä kertaa aiheuttanut ahdistusta, koska olin saanut sairaspäivärahapäätöksen edellisellä viikolla ja tiesin, että rahatilanne olisi siedettävä, ei hyvä mutta ei kovin huonokaan.
Ravintolaan menemistä pelkäsin taas etukäteen aivan järkyttävän paljon, tiesin että ahdistaisi. Siellä kaikki oli aivan kuten ennenkin, tavarat omilla paikoillaan ja tunnelma rauhallinen. Vain minä olin erilainen, tuntui kuin olisin ollut siellä luvatta, vaikka omilla avaimilla sisään meninkin. Oli pakko päästä pian sieltä pois. En ole vielä riittävän vahva viettämään aikaa siellä.
Aurinkoisen ilman houkuttelemana kävin kahvilla jokirannassa. Nautin kevään ensimmäiset terassikahvit rantakahvilan terassilla, tässä samassa kahvilassa käymme aina kesäisin lasten kanssa jätskillä. Joki kimalteli kauniisti auringossa ja terassilla oli ihanan lämmintä, hetken tunsin oloni jopa melkein normaaliksi. Näitä hetkiä haluan lisää, haluan tuntea olevani normaali ja onnellinen.
Ruokakaupassa olisi taas pitänyt olla muistilappu mukana, koska unohdin ostaa puolet tarvittavista tavaroista. Olen huomannut, että muisti on selvästi heikentynyt viime aikoina, tärkeät asiat on pakko kirjoittaa ylös, jos ne haluaa oikeasti muistaa. Luin jostakin, että uupumuksen ja masennuksen hoidossa olennainen asia on lepääminen ja muistin "nollaus", jotta sinne saa lisää tallennuskapasiteettia. Se oli mielestäni todella osuvasti sanottu, minulla tallennuskapasitteetti on tällä hetkellä kokonaan käytössä ja nyt sinne olisi saatava tilaa, jotta sinne mahtuu uusia asioita.
Näihin pakollisiin tehtäviin kului kaikkiaan aikaa max pari tuntia, mutta nyt olen aivan umpiväsynyt. On todella hämmentävää, kuinka tällaiset arkiset asiat kuluttavat voimat loppuun.
Mietin tänään kotiin ajaessani, että jos masennuksesta paraneminen olisi tahdon asia, olisin jo terve ja kunnossa. Tarkoitan tällä sitä, että jos pelkkä kova tahto ja suorittaminen riittäisi, olisin jo mennyt läpi harmaan kiven ja puskenut itseni pois tästä masennuksen harsosta. Mutta kun nyt pitäisi päin vastoin anti-suorittaa ja rauhoittua ja se vasta onkin vaikeaa.
Tänään piti olla taas treffit, mutta ne siirtyivät toiseen päivään päällekkäisyyksien vuoksi. Ehkä hyvä niin, ehkä en olisi parhaimmillani näin väsyneenä. Mutta huomenna on uusi päivä, toivottavasti hyvä päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti