Eilen iloitsin BDI-testin parantuneista tuloksista ja muutenkin oli oikein hyvä päivä ja hyvä boogie. Tänään sitten ei enää ollutkaan niin hyvä boogie 😞
Eilen mulla oli taas treffit, oli mukava nähdä ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Näin yksinhuoltajana kaipaan eniten arjessa sitä aikuista seuraa, jonka kanssa voi jutella ja vaihtaa ajatuksia ilman, että joka asiasta täytyy kinastella (juup, lapsilla on menossa jokin ihme inttämis-kausi, joka asiasta täytyy sanoa vastaan, huoh!). On kiva huomata, että meillä on paljon puhuttavaa ja meillä on ainakin näin lyhyen historian perusteella aika samanlainen arvomaailma. Sen suhteen näyttää siis ihan hyvältä, mutta hiljaa hyvä tulee...
Illalla unohdin jostain syystä ottaa nukahtamislääkkeet ja yöllä uni olikin hyvin katkonaista, ahdistavat ajatukset tulivat mieleen ja oli vaikea nukahtaa uudelleen. Koko aamun ja päivän oli todella huono olla, ahdisti aivan yhtä paljon kuin silloin kun masennukseni todettiin ja myös fyysiset oireet palasivat. Melatoniinin lisäksi otan siis pienen annoksen toista lääkettä, jota käytetään sekä unilääkkeenä että masennuslääkkeenä. En olisi uskonut, että yhden annoksen unohtaminen vaikuttaisi näin paljon. Tästä lähtien varmistan, että yksikään lääkeannos ei jää ottamatta! Tulipahan selväksi, että toipuminen on vielä alkutekijöissään, ei todellakaan olla vielä voiton puolella.
Iltaa kohden olo hieman helpottui, piristyin vähän kun lapset tulivat kotiin. Onneksi meidän perheessä on jo grillikausi avattu, ruoanlaitto on niin helppoa kun koko aterian voi valmistaa grillissä yhdellä kertaa.
Mietin taas tänään tulevaisuutta ja sitä, kuinka tästä ahdingosta päästään ylös. Juuri nyt se tuntuu mahdottomalta, aivan kuin olisi kiipeämässä hurjan korkean ja jyrkän vuoren huipulle. Katselen vuoren juurelta kohti huippua ja matka tuntuu ylivoimaiselta. Minun olisi pakko tehdä tärkeitä päätöksiä tulevaisuuden ja yritykseni suhteen, mutta en pysty siihen. Useat vaihtoehdot ja ajatukset risteilevät päässäni, mutta en osaa laittaa niitä järjestykseen enkä todellakaan tiedä mikä niistä minun pitäisi valita. Päätös vaikuttaa niin paljon tulevaisuuteeni, että on epäreilua joutua tekemään ratkaisuja tässä kunnossa. Mutta ei auta valittaa, päätöksiä on vain pakko tehdä, koska kukaan muu ei voi tehdä niitä minun puolestani.
Positiivinen asia, päivä 2: Tänään oli kyllä hankala löytää sitä positiivista asiaa, kun oli niin huono päivä, mutta löytyihän se pienellä miettimisellä. Lapset tappelivat keskenään harvinaisen vähän eli äidin hermot eivät tänään olleet koetuksella 😉
Kommentit
Lähetä kommentti