Äh, taas huonosti nukuttu yö takana, aamulla ei olisi millään (taaskaan) jaksanut nousta ylös. Ja kaiken lisäksi lapaluiden välissä on jo muutaman päivän ollut kipeä jumi, pään kääntäminenkin sattuu. Kaapista löytyisi relaksantteja, mutta unilääkkeiden ja masennuslääkkeiden kanssa en uskalla kyllä sitä kokeilla. Täytyy siis vain yrittää jumpata, jospa se jumi sillä hellittäisi.
Tänään on sadepäivä ja tunnelma on yhtä harmaa kuin taivaskin. Ajatukset pyörivät kaiken aikaa yrityksen asioiden parissa. Sain eilen viestin, että mahdollisuudet yrityssaneeraukseen pääsemiselle eivät ole kovinkaan hyvät. Kesän lopulla tilanne voi olla toinen, jos kesällä myynnit kohoavat edellisten vuosien tasolle, mutta tällä hetkellä ei ole oletettavaa, että käräjäoikeus tulisi hyväksymään hakemuksen. Kyllähän minä sen tiesin ilman ammattilaisen lausuntoakin, tiedän kyllä yrityksen taloudellisen tilanteen, vaikka en ole yli kuukauteen ollut töissä.
Nyt sitten mietin, että mitenkäs tästä jatketaan eteenpäin. Erilaisia vaihtoehtoja pyörii päässä, realistisia niistä on muutama.
1. yrityksen myynti. Kunhan hinta on riittävän alhainen, niin joku voisi jopa ostaa ravintolan ja jatkaa sen pyörittämistä.
2. konkurssi. Sehän tässä on edessä, jos ei jotain muuta keksitä pian. Sairasloman aikana olen pikkuhiljaa totutellut siihen ajatukseen ja enää se ei tunnukaan aivan maailmanlopulta. Yritin ja epäonnistuin, so what. Elämä jatkuu, eipähän tarvitse myöhemmin katua tekemättä jättämistä. Näin se on pakko ajatella, en suostu katumaan, koska olen oppinut mielettömän paljon ja tästä on taatusti hyötyä tulevaisuudessa. Tietysti mietin mitä perhe, ystävät ja muut ihmiset ajattelevat minusta. Olenko heidän mielestään täysi luuseri? Mutta olen päättänyt, että en välitä siitä, minulle riittää että itse seison tekemisteni takana, pää pystyssä.
Olen myös päättänyt, että heti kun saan taloni myytyä, maksan pois kaikki lainat. Muutetaan joko vuokralle tai asumisoikeusasuntoon, velattomina. Minun tilanne on onneksi siinä mielessä hyvä, että pystyn maksamaan velat pois, enkä joudu loppuelämäksi velkavankeuteen. Menetän tässä rahaa, jopa huomattavan summan, mutta se on vain rahaa. Olen saanut viime aikoina hyvän muistutuksen siitä, että tärkeintä elämässä on terveys ja perhe, raha on toissijaista.
Vaikka useaan otteeseen on tuntunut toivottomalta, kaikki järjestyy kyllä kunhan vain jaksaa uskoa tulevaan, tästäkin selvitään. Se on sitten eri asia, miten seuraavat kuukaudet selvitään taloudellisesti, mutta pakko on yrittää.
Enhän minä sitten päässyt viime viikonloppuna treffeille, miehellä oli viikonloppuna lapset luonaan. On tämä yksinhuoltajan treffailu hankalaa puuhaa 😊 Tarkastin juuri kalenterista, että omat lapset menevät seuraavan kerran isänsä luokse vasta juhannuksen jälkeen. Niinpä niin, lapset jäävät tälläkin kertaa kakkoseksi exän lomasuunnitelmille. Kesä- ja heinäkuun aikana lapset ovat kaksi vajaan viikon pätkää isällään. Eipä siinä mitään, minusta on ihanaa että lapset ovat kotona, mutta lapsien puolesta harmittaa. Taas joudun selittelemään lapsille, miksi eivät näe isäänsä pitkään aikaan.
Mutta takaisin deittailuongelmaan. Juhannukseen on yli kolme viikkoa, mitenkähän sitä ratkaisisi tämän deittailuongelman? Pitkästä aikaa olen tavannut ihanan ihmisen, enkä haluaisi menettää tätä tilaisuutta tutustua häneen paremmin. Pyydänkö häntä siis meille kahville joku ilta? Tietysti olisi parempi tutustua ensin rauhassa ilman lasten läsnäoloa, mutta haluanko odottaa kolme viikkoa? No en tietenkään halua. En ole vielä uskaltanut ehdottaa tätä mahdollisuutta miehelle. Mitä itse ajattelisin, jos mies pyytäisi minua tapaamaan lapsensa heti deittailun alkumetreillä? Vai palkkaanko lapsenvahdin treffien ajaksi? Don't know. Monessa masennuksesta kertovassa artikkelissa sanotaan, että masentunut ei jaksa ylläpitää ystävyys- tai muita suhteita sairauden aikana. Minä olen päättänyt kynsin hampain pitää kiinni tästä tilaisuudesta tutustua tähän ihmiseen, vaikka en jaksaisi mitään muuta, tähän aion panostaa. Koska hän saa minun oloni tuntumaan paremmalta ja jaksaa tsempata minua silloinkin kun on huono päivä.
Päivän positiivinen asia: Uskon siihe, että vaikka välillä on vaikeaa, kaikki selviää kyllä!
Kommentit
Lähetä kommentti