Sunnuntaimasennus

Melatoniini - univaikeuksissa kamppailevan paras kaveri, vai onko? Minusta tuntuu, että sen teho on heikentynyt ja uniongelmat ovat taas osa elämää. Viime yönä heräilin taas useampaan otteeseen eikä uni tahtonut tulla uudelleen. Ja tietenkin ne ahdistavat työasiat tulivat taas mieleen ja uni kaikkosi entistä kauemmaksi. Siinä minä siis makasin sängyssä hikilammikossa ja päässä pyöri sata ja yksi työasiaa. Väkisin yritin siirtää ajatuksia johonkin muuhun aiheeseen, mutta niin se alitajunta vain kiusaa masentunutta mieltä ja palaa takaisin niihin kiellettyihin ajatuksiin. Aamulla olin taas äärettömän väsynyt, tämä väsymys ei tunnu väistyvän millään.

Ulkona paistaa aurinko ja minä vain istun sohvalla ja yritän löytää jostain voimia aamupalan tekemiseen. Vihaan tätä masennusta, vihaan tätä väsymystä, vihaan tätä ahdistusta! Harmittaa, että en pysty nauttimaan lämpimästä kevätpäivästä, mitään en saa tehtyä ilman ponnisteluja ja kaikki tuntuu vaikealta. Ärsyttää, ketuttaa ja ahdistaa ihan kaikki! Että tällainen päivä tänään :(

Vaikka ulkona paistaa aurinko, on mieli enemmän tämän kuvan kaltainen:

Kaveri laittoi viestin, jossa kertoi käyneensä 10 kilsan lenkillä ja nyt on vuorossa mökin pihan siivousta. No kivat sulle! Minä tässä mietin, että jaksaisinko keittää kahvia. Ja äärimmäisellä ponnistuksella voisin ehkä mennä takapihan terassille juomaan sen auringonpaisteeseen. Miksi minun piti sairastua? Ehkä pitäisi vain antaa firman mennä konkurssiin, eipähän ainakaan tarvitsisi stressata yrityksen asioista. Mutta kun luonto ei anna periksi luovuttaa, viimeiseen asti täytyy  taistella.

Lapset lähtivät kavereiden kanssa ulos jo aamupäivällä ja hyvä niin. Tällaisena päivänä en kestä yhtään huutamista, kiljumista tai tappelua. Haluan vain olla itsekseni ilman mitään ärsykkeitä. Vihaan sitäkin, että olen koko ajan ärtynyt ja kiukkuinen ja että se paha olo purkautuu lapsiin. Joka päivä vannon, että enää en tiuski lapsille, mutta sieltä se purkaus aina vain tulee, ihan kuin varkain.

Pahinta tässä masennuksessa on se, että tunnen itseni huijariksi. On huijausta olla sairaslomalla, yrittäjän pitäisi itse olla töissä ja tehdä kaikkensa firman eteen. Ei yrittäjä voi sairastua ja sairastaa, mitä pienestä masennuksesta, ryhdistäydy ja tee töitä! Näin minä ajattelen, mutta en sittenkään pysty siihen. En pysty, koska ahdistaa ihan liikaa, pelkkä ajatus saa sydämen sykkeen kohoamaan ja rintaan ikävän tunteen. Mutta siltikään en osaa antaa aivojen levätä ja unohtaa kaikkia ikäviä asioita, vaan mieli käy koko ajan ylikierroksilla. Ärsyttävää.

Tänään oli ehkä yksi huonoimmista päivistä, toivottavasti huomenna on edes vähän parempi päivä.