Tänään oli se päivä.
Aamupäivällä viimeistelin konkurssihakemuksen ja siihen tarvittavat liitteet. Koska kirjanpitäjäni on nyt lomalla, jouduin itse käymään läpi kaikki maksamattomat laskut ja tekemään niistä koosteen konkurssihakemuksen liitteeksi. Tilanne oli aivan yhtä paha ellei jopa pahempi kuin silloin kun jäin sairaslomalle. Tiesin siis tekeväni parhaan mahdollisen ratkaisun, nyt ei ainakaan toimittajille muodostu enää enempää ostovelkaa ja hyvällä tuurilla kaikki velat saadaan maksettua irtaimiston realisoinnilla. Kun kaikki tarvittavat asiakirjat olivat kunnossa, toimitin hakemuksen käräjäoikeuteen. Se oli nopeasti hoidettu, marssin asiakaspalveluluukulle ja virkailija tarkasti, että hakemuksessa oli kaikki tarvittavat liitteet, that's it. Tästä eteenpäin firman asiat eivät enää ole minun päätettävissäni.
Olo on helpottunut. Ja samalla kauhistunut. Koska en todellakaan tiedä, millä elämme seuraavat kuukaudet ennen työttömyyspäivärahan myöntämistä. Jotenkin on vain pakko selvitä. Onneksi sain asuntolainaan lyhennysvapaata, se helpottaa edes hieman seuraavien kuukausien ahdinkoa. Kunpa vain tämä talo menisi kaupaksi pian. Viime viikolla kävi taas kiinnostuneita ostajaehdokkaita, toivotaan että tällä kertaa onni olisi myötä. Koska sillä hetkellä kun talo menee kaupaksi, palaset loksahtavat paikalleen ja saan kaikki velat maksettua. Mutta jos talo ei mene kaupaksi, mitä sitten? Hirvittävä määrä velkaa, jota pitäisi lyhentää työttömyyspäivärahalla.
Nyt olen sitten työtön. Heti kun saan tiedon käräjäoikeudesta konkurssihakemuksen käsittelystä, ilmoittaudun työnhakijaksi Te-toimistoon ja alan pikku hiljaa miettimään, mitä haluan tehdä jatkossa. Nyt on siis aika keskittyä lomailuun ja lasten kanssa olemiseen. Kesälomareissuja ei paljon ole luvassa, koska rahaa ei oikeasti ole yhtään ylimääräistä. Saapa nähdä, onko varaa tehdä edes reissua linnanmäelle. Harmittaa lasten puolesta, mutta minkäs teet.
Minulla on jo joitakin ajatuksia siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Luultavasti aloitan opiskelut niin pian kuin mahdollista, tavoitteena on hankkia uusi tutkinto, jota voin sitten jatkossa hyödyntää yrittäjänä. Konkurssi ei siis todellakaan ole vienyt uskoani yrittämiseen, mutta jatkossa haluan myydä sellaisia palveluita ja osaamista, jotka eivät vaadi tuotteiden varastointia, liiketilaa tai palkattua henkilökuntaa. Mutta tulevaisuus on vasta idea-asteella, aion huolellisesti miettiä, mitä haluan tehdä ja millaisilla palveluilla on riittävästi kysyntää, jotta pystyn elättämään itseni niiden avulla.
Over and out. Nyt on yksi ovi suljettu ja mielenkiinnolla odotan, mitä toisen oven takaa löytyy. Tästä alkaa uusi vaihe elämässä. No regret!
Kommentit
Lähetä kommentti