Olipahan melkoinen päivä eilen! Lapset lähtivät isänsä luokse lauantaina, joten minulla oli vapaa viikonloppu pitkästä aikaa. Sunnuntaina nukuin pitkään, söin rauhallisen aamupalan ja sen jälkeen katselin Netflixistä leffaa. Iltapäivällä alkoi kova kipu ylävatsassa, aivan yhtäkkiä ja varoittamatta. Jonkin aikaa sinnittelin ilman lääkkeitä ja yritin keskittyä leffaan, mutta lopulta oli pakko ottaa kipulääkettä, kipu oli todella kova. Muutaman minuutin päästä oksensin kaiken ulos ja kipu vain paheni, sinne meni kipulääke kaiken muun mukana vessasta alas. Yritin pitkin iltapäivää juoda vähän ja ottaa lääkettä, mutta kaikki tuli aina samantien ylös. Koskaan en ole kokenut sellaista vatsakipua, missään asennossa ei ollut hyvä olla, kaikkein pahin olo tuli selällään ollessa.
Olen kärsinyt ripulista jo parin viikon ajan ja mielessä on ollut, että on pakko varata sen vuoksi lääkäriaika, koska eihän se nyt ole normaalia, että ruokailun jälkeen ripuloin kaiken ulos. Jollakin tavalla tämä vatsakipu varmaan liittyy siihen ripulointiin.
Kuuden jälkeen illalla soitin lopulta sairaalan päivystykseen ja kerroin tilanteesta. Sairaanhoitaja ei tietenkään puhelimessa osannut sanoa, mistä voisi olla kyse ja kehotti tulemaan päivystykseen jos en pärjäisi kotona. Heti puhelun jälkeen mies, jota olen tapaillut, soitti minulle ja kerroin tapahtuneesta. Hän sai minut vakuuttumaan, että nyt pitäisi heti lähteä sairaalaan eikä enää odotella tilanteen kehittymistä. Vaihdoin siis siistimmät vaatteet päälle ja lähdin ajelemaan kohti sairaalaa. Matkaa oli noin 8 km, mutta se tuntui paljon pidemmältä, yritin hengitellä ja puhallella rauhassa, onneksi liikennettä oli sunnuntai-iltana vain vähän.
Päivystyksessä oli rauhallinen tilanne, pääsin hoitajan juttusille muutaman minuutin odottelun jälkeen. Sieltä minut ohjattiin eristyshuoneeseen, koska ei tiedetty olisiko kyseessä tarttuva vatsatauti tms. Labrahoitaja kävi ottamassa verikokeet ja sairaanhoitaja tuli laittamaan tipan suonensisäistä kipulääkettä varten. Suonen löytäminen olikin harvinaisen hankala tehtävä, koska olin oksentanut kaiken päivää ja elimistö oli kuivunut. Kummastakaan kämmenselästä ei saatu neulaa suoneen (auts! Sattui aika lailla, kun hoitaja joutui ronkkimaan sillä neulalla etsiessään suonta), lopulta katetri saatiin paikoilleen toiseen kyynärvarteen ja kipulääke valumaan. Vähitellen kipu alkoi hellittää lääkkeiden ansiosta ja lopultakin pystyin lepäämään. Lääkäri kävi tutkimassa minua ja kertoi labra-arvojen olevan ihan kunnossa. Sain vielä vatsan suojalääkkeen tipan kautta ja lepäilin rauhassa huoneessani, kello alkoi jo lähestyä yhtätoista illalla.
Lopulta pääsin lähtemään takaisin kotiin. Mukaani sain kipulääkereseptit, muutamia lääkkeitä yötä varten sekä ulostenäyteputket. Kello lähenteli puolta yötä kun pääsin lopulta kömpimään omaan sänkyyn. Yöllä jouduin ottamaan pariin otteeseen kipulääkettä, mutta sain kuitenkin nukuttua ihan kohtalaisen hyvin. Nyt odottelen, että saisin otettua ulostenäytteet (5 putkiloa!) ja sitten täytyy suunnata apteekkiin hakemaan lääkkeitä. Koomista tässä on se, että kahden viikon ajan olen saanut juosta vessassa ripuloimassa lukemattomia kertoja päivässä, mutta nyt kun pitäisi saada näytteet otettua, niin ei näy mitään merkkejä ripulista. Seuraavaksi on edessä käynti sisätautien polilla, jotta saataisiin selvyys, mistä vatsakipu ja ripuli johtuu, mutta sitä ennen pitäisi saada ne näytteet toimitettua labraan.
Viikon päästä on se päivä, kun olisi tarkoitus toimittaa konkurssihakemus käräjäoikeuteen. Tällä viikolla täytyy siis työstää lista veloita ja varoista sekä hankkia kaupparekisteriote hakemuksen liitteeksi. Itse hakemuksen kirjoittelin äsken, täytyy vain vielä tarkastaa, että teksti täyttää tarvittavat kelpoisuusvaatimukset. Huh,tässä alkaa loppu häämöttää!
Ensi viikolla täytyy sitten ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi te-toimistoon ja hoitaa työttömyyspäiväraha eteenpäin liittoon. Jotta saan jälkisuojapäivärahaa, hakemuksen liitteeksi täytyy toimittaa yhtä sun toista todistusta. Lisäksi lueskelin netistä, että hakemuksen käsittelyyn saattaa mennä pari kuukauttakin. Millä ihmeellä minä sen ajan elän, kun tilillä ei ole kuin pennosia? Not funny.
Kommentit
Lähetä kommentti