Virallisesti konkurssissa!

Eilen tuli käräjäoikeuden päätös, yritys on nyt asetettu konkurssiin ja konkurssipesälle on määrätty pesänhoitaja. Pesänhoitaja ottikin yhteyttä jo eilen ja kävin esittelemässä hänelle yrityksen ja luovutin kaiken hallussani olleen yrityksen hallinnollisen materiaalin ja muut tarvittavat tiedot. Nyt helpotti, kun tiedän että asia etenee tästä eteenpäin pesänhoitajan johdolla.

Minulla ei ole enää päätösvaltaa tai vastuita yrityksen osalta, mutta minulla on velvollisuus auttaa pesänhoitajaa mahdollisuuksien mukaan. Lupasin siis tehdä konkurssipesän pesäluettelon, onneksi kaikki irtain omaisuus on valmiiksi listattuna, joten minun tarvitsee vain tarkastaa, että se on ajantasalla. 

Tänään minulla oli tapaamisen pankin yhteyshenkilön kanssa. Yrityslaina maksetaan pois ja otan vastaavan summan lisälainaa yksityishenkilönä. Näin tehdään se vuoksi, että yrityslainan vakuutena on minun oma asuntoni. Saan myös lyhennysvapaata ensimmäiset puoli vuotta, joten minulla on riittävästi aikaa hoitaa oman asunnon myynti ja saada asiat kuntoon ennen kuin lainanlyhennykset alkavat juosta. Pankki suhtautui todella inhimillisesti, asiallisesti ja ymmärtäväisesti tilanteeseen, kunpa rahoitusyhtiöt olisivat yhtä ymmärtäväisiä, jotenkaan en vain jaksa siihen uskoa.

Pankkitapaamisesta sain taas uskoa siihen, että kaikki asiat järjestyvät kyllä, tavalla tai toisella. Avain kaikkeen on asunnon myynti, kunhan asunto saadaan kaupaksi, kaikki palaset loksahtavat paikoilleen ja voin henkäistä helpotusesta. Nyt on vain otettava yhteyttä kiinteistövälittäjään ja keskusteltava hänen kanssaan jatkosta. En ole lainkaan tyytyväinen kiinteistövälittäjän toimintaan, talo on ollut myytävänä jo yli puoli vuotta ja yhtään tarjousta ei ole tullut. Hintaa on kyllä alennettu jo useilla kymmenillä tuhansilla. Mielestäni välittäjän toiminta on ollut vähintäänkin arveluttavaa. Talon alkuperäinen myyntihinta määriteltiin yhdessä ja välittäjä oli siihen silloin tyytyväinen, mutta jo muutaman viikon päästä hän olikin sitä mieltä, että talo on ylihintainen ja hintaa olisi pitänyt pudottaa jo heti alkumetreillä. Siitä lähtien hintaa on tiputettu useaan otteeseen ja edelleenkin välittäjä on sitä mieltä, että vieläkin pitäisi tiputtaa. Lisäksi markkinointi nojaa täysi etuoven ja oikotien ilmoituksiin, kaikki asunnon etsijät eivät kyllä edelleenkään etsi asuntoaan netistä vaikka suurin osa varmaan niin tekeekin. Harmittaa, että välitystoimeksiantoa on jäljellä vielä kaksi kuukautta eikä taida olla perusteita toimeksiannon irtisanomiseenkaan.

Unettomuus on alkanut taas vaivata. Heräilen keskellä yötä murehtimaan omaa taloudellista tilannetta, lähinnä sitä, miten tulen toimeen seuraavat kuukaudet ennen kuin työttömyyspäiväraha alkaa juosta.  Täytyy varmaan taas aloittaa nukahtamislääkkeiden käyttö, vaikka en enää niitä haluaisikaan syödä.

Olin eilen myös yhteydessä työttömyyskassaan työttömyyspäivärahan hakemisen osalta. Saan postissa ohjeet jälkisuojapäivärahan hakemista varten, hakemukseen tarvitaan kaikenlaisia liitteitä ja haluan saada sen kerralla oikein. Ensimmäisen hakemuksen voi halutessaan lähettää kaksi viikkoa työttömäksi ilmoittautumisen jälkeen, joista ensimmäiset 7 päivää on karenssia. Mutta mietin, että jos voisi venyttää ensimmäisen hakemuksen lähettämistä kuukauden vaihteeseen, niin ensimmäisellä kerralla saisi jo kolmen viikon päivärahat.

Lapset ovat tyytyväisiä, kun äiti on koko ajan kotona. Juuri eilen poika kysyi, enkö mene enää koskaan ravintolaan. Kun kerroin että en, pojan silmät oikein loistivat ilosta. Viime kesänä jouduin useita kertoja lähtemään työpaikalle selvittelemään milloin mitäkin asiaa tai paikkaamaan työntekijää kesken työvuoron. Ei niitä kertoja nyt viikossa montaa ollut, mutta niin ne vain ovat jääneet lasten mieleen. Tänään käväisin pankissa yksin, mutta näin lomalla lapset viettävät kaiket päivät kavereidensa kanssa eivätkä edes huomanneet, että olin ollut poissa. Vielä kun itse pääsisin lomafiilikseen, edelleen on vaikea käsittää, ettei minulla ole mitään pakollisia menoja tai suunnitelmia. Päivän ainoa "must" juttu ja kohokohta on kävelylenkki metsässä. Ehkä nyt kun yritys on siirtynyt virallisesti pesänhoitajan vastuulle, omat aivotkin suostuvat lomalle 😊 Olisipa ihana lähteä johonkin lämpimään ja istua aurinkovarjon alla nauttimassa lämmöstä ja rauhasta, mutta valitettavasti tänä vuonna siihen ei ole mitenkään varaa.