Tänään päivään kuului sekä hyvää että huonoa, onko lopputuloksena siis keskinkertainen päivä?
Yöunet olivat taas rikkonaiset ja aamulla väsytti aivan sairaan paljon, torkutin siis herätyskelloa niin pitkään kuin mahdollista. Heti herättyäni ajattelin, että tänään on taas päikkäreiden aika, koska väsymys oli taas sitä luokkaa, että tuntui kuin olisi käynyt hitaalla eikä haukottelusta meinannut tulla lainkaan loppua.
Mutta kun sain lapset päikkäriin ja kouluun ja aamupalan syötyä, aloitin työhommat. Tiedetään! Levätä pitäisi, mutta kun kesä tekee tuloaan, niin ravintolan mainokset on pakko saada painoon, eikä henkilökunta osaa niitä tehdä. Tein siis pari tuntia töitä mainosten parissa ja sainkin mainokset painoon. Mutta kylläpä taas ahdisti, mielessä pyöri vain, että turha näitä mainoksia on kai tehdä, ikinä ei päästä plussan puolelle taloudellisesti, tappiota on tullut talven ja alkukevään aikana niin paljon. (Ja taas ahdistaa, kun kirjoitan tästä asiasta! Niskassa tuntuu kihelmöintiä ja sieltä se paha olo valtaa koko kropan).
Kun tyttö tuli koulusta, lähdin taas metsään kävelylle. Aurinko paistoi ja lämpimässä säässä oli mukavaa kävellä hiljaisessa metsässä. Kevät on kyllä ihanaa aikaa, kun luonto herää eloon. Yleensä kuuntelen lenkillä aina musiikkia, mutta nyt keskityin kuuntelemaan ja katselemaan luontoa. Tänään huomasin, miten valkovuokot kukkivat metsässä ja puro solisi iloisesti matkan varrella. Mutta työasiat vain eivät suostu jättämään rauhaan. Varmasti osittain se johtui siitä, että olin aamupäivän tehnyt töitä. Kovasti yritin siirtää ajatukset muihin asioihin lenkin aikana, mutta itsepintaisesti ne työasiat vain tulivat mieleen.
Lenkin jälkeen kävin ruokakaupassa ja hakemassa pojan kotiin. Taas piti vähän aikaa sohvalla lepäillä ja kerätä voimia grillin putsaamista varten. Mutta sain kun sainkin hilattua itseni sohvalta grillin kimppuun ja grillikausi tuli korkattua. Kevään ensimmäiset grillimakkarat on siis paistettu :)
Ai niin ja veroilmoituskin on täydennetty verkon kautta, tänään on siis tullut tehtyä paljon kaikenlaista. En osaa oikein vielä suhtautua siihen, että joudun pakottamaan itseni tekemään asioita tai että unohtelen ihan tavallisiakin juttuja, jos niitä ei ole laitettu kalenteriin (ja sille tapahtumalle hälytystä päälle).
Nyt lapset jo nukkuvat ja minä kertaan mennyttä päivää ja sen onnistumisia ja epäonnistumisia. Nukahtamislääkkeet on jo otettu, toivottavasti ensi yönä saan nukuttua paremmin ja huomenna olisi taas hyvä päivä!
Kommentit
Lähetä kommentti