Mietiskelyä...

Sitä tässä mietiskelen, että miksi masennusta täytyy hävetä? No jo ihan siitä syystä, että yhteiskunta on sitä mieltä, että masentunut ihminen on jotenkin huonompi ja heikompi ihminen. Otetaan nyt esimerkiksi asuntolainan takaisinmaksuturva. Jos sinulta katkeaa käsi tai jalka ja jäät sairaslomalle, takaisinmaksuturva kattaa sairasloman ajalta lainanlyhennykset. Mutta kun jäät sairaslomalle masennuksen vuoksi, lainanlyhennyksiä ei makseta. Onko masentunut jotenkin kyvykkäämpi maksamaan lyhennykset normaalisti sairasloman aikana? Eihän masentunut saa yhtään sen enempää rahaa kuin se käden tai jalan katkaissut henkisesti terve ihminen. Tästä tulee väistämättä mieleen ajatus, että yhteiskunnan mielestä masentunut ei ole oikeasti sairas, vaan teeskentelee ja on huvin vuoksi sairaslomalla.

Toinen esimerkki. Jos potilastiedoissa on merkintä masennuksesta, et saa enää henkivakuuutusta. Masentuneella ei siis ole oikeutta vakuuttaa itseään tapaturmaisen kuoleman tai vakavan sairauden varalle. Ei ole ihan reilua minun mielestäni, vai olenko ihan väärässä? Tai että masennusdiagnoosin takia saattaa  se unelmien työpaikka jäädä saamatta, ihan vain siksi että oletkin heikko ja haavoittuva.

Siksi masennusdiagnoosi on ihan per***stä!

Ennen sairastumistani minulla oli oma käsitykseni siitä mitä masennus on ja miltä se tuntuu. Voi pojat, enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki tuntuu menevän pieleen etkä saa tilannetta korjattua? No, mietippä se tunne potenssiin sata. Jonakin päivänä masennus tuntuu tältä, tuntuu kuin olisit syvässä kuopassa, josta ei ole ylöspääsyä, ahdistaa, pelottaa ja olet varma että elämä ei tästä enää paremmaksi tule. Toisena päivänä olet vain äärimmäisen väsynyt, pelkkä hereillä oleminen vaatii ponnisteluja ja keskustelun seuraaminenkin on vaikeaa. Kolmantena päivänä tunnet olosi suhteellisen normaaliksi, ei väsytä, ei ahdista, ei ole paha olla, saatat vaikka jopa vähän nauttia elämästäsi. Neljäntenä päivänä et saa mitään aikaiseksi. Sinulla on mielessä lista asioita, jotka haluaisit / pitäisi tehdä, mutta tehtävän aloittaminen on ylivoimaista, ehkä ponnistamalla itsesi äärirajoille saat astianpesukoneen tyhjennettyä tai ruoan laitettua. Tältä masennus minusta tuntuu suurimman osan aikaa. Nämä erilaisten tunnetilat vaihtelevat satunnaisessa järjestyksessä. Tuntuu, että olen menettänyt oman elämän hallinnan. Vihaan sitä, että en pysty tekemään normaaleja asioita. Vihaan, että olen heikko ja väsynyt.

Nyt on mennyt jo useampi päivä huonoissa fiiliksissä. Toivottavasti edessä on parempia päiviä, koska nämä ahdistavat tunteet vievät kaikki voimat ja toivo nopeasti toipumisesta hiipuu...