Valoa tunnelin päässä

Eilen minulla oli aika hyvä olo! Ei ahdistanut ihan niin paljon kuin aikaisemmin, rupeaakohan lääkehoito vihdoinkin tehoamaan? Ehkä tunnelin päässä on sittenkin pieni valon pilkahdus! 

Maanantaina oli kyllä tylsä päivä, meillä kaikilla oli vähän käynnistysvaikeuksia viikonlopun jälkeen. Olin niin väsynyt, että silmät painuivat iltapäivällä aivan väkisin kiinni ja nukuin kaksi tuntia todella sikeästi. Normaalisti torkun päivällä sohvalla niin, että kuulen jossain taka-alalla unen läpi telkkarin äänen, mutta nyt ei ollut mitään hajua tästä maailmasta. Johtuukohan muuten lääkkeistä, että näen nykyisin todella paljon unia? Yöt ovat täynnä actionia, tuntuu että mieli siirtyy unesta toiseen ilman mitään taukoja ja joskus sama uni jatkuu jopa lyhyen heräämisen jälkeen. Hämmentävää.

Maanantaina menetin totaalisesti malttini pojan ja sen kaverin touhujen kanssa. Jätkät olivat keksineet avata ulkona vesihanan ja kastella toisensa läpimäriksi. Kumpikin poika oli kalsareita myöten märkinä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun se vesi on jääkylmää ja lisäksi lapsilla on ehdoton kielto olla koskematta siihen vesihanaan. Kun menin tarkastamaan tilannetta, vesihanan avain oli lisäksi kateissa. Silloin meni vati aivan täysin nurin, ihan semisti huusin pojille ja käskin heidät etsimään avainta nurmikolta ja totesin, että mihinkään ei ole asiaa ennenkuin se avain löytyy. Se kun on hanan ainoa avain. (note to myself: hanki vara-avain siihen hanaan!). Onneksi se avain kuitenkin löytyi, mutta niin paljon hermostuin, että passitin naapurin pojan kotiin ja ilmoitin, että tämän päivän leikit oli sitten tässä.

Eilen jaksoin jopa kuunnella yhden webinaarin yrittäjyydestä. Aihe oli todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä, sen pohjalta lähden kehittelemään itselleni lisätuloja syksyllä. Webinaari käsitteli yrittäjyyttä, jota voi tehdä paikasta ja ajasta riippumatta. Vaikka yrittäjyys onkin stressaavaa, niin siinä on myös paljon hyviä puolia, joista nimenomaan oma vapaus valita työajat on yksi parhaimmista. Kunhan ensin saan ajatukset selviksi nykyisen yrityksen jatkon suhteen, on aika aloittaa sivubisneksen suunnittelu ja toteutus. Sitä ennen pitää kuitenkin toipumisen edistyä, vielä ei ole voimia suunnitella mitään yksityiskohtia.

Poika on aivan yhtä aamu-uninen kuin äitinsä ja tänään taas aamulla sain pitkään houkutella poikaa nousemaan. Ensimmäinen reaktio oli ärsyyntyminen, kun poika ei millään halunnut nousta ylös. Sitten tajusin, että miksi ihmeessä minun pitäisi stressata siitä, mihin aikaan päästään lähtemään päiväkotiin, kun ei ole mitään sovittuja menoja tms. Jos lepäillään vartti ylimääräistä sängyssä aamulla, aikataulut eivät siitä mene sekaisin ja poika on hyväntuulisempi kuin väkisin sängystä kiskottaessa.

Tästä aamun tapahtumasta johtuen mietin tänään, miten paljon oma perfektionismi haittaa ja häiritsee elämääni. Kotona tavarat täytyy olla järjestyksessä ja omilla paikoillaan, epäsiisteys ja likaisuus häiritsee minua todella paljon, keskeneräiset asiat vaivaavat mieltä, likaiset astiat tiskialtaassa tai pöydällä ovat ihan no-no! Lasten kanssa tällainen perfektionismi on melkoisen haastava yhtälö. Lapset kun harvemmin osaavat tai muistavat laittaa kaikki tavarat takaisin paikoilleen leikkien jälkeen tai ripustaa ulkovaatteet naulakkoon, pestä kädet ulkoa tullessa jne. Mistähän löytyisi sellainen hypnoositerapia, jolla tuota minun perfektionismia saisi vähän lievennettyä? Pienikin loivennus vaikuttaisi jo hurjasti. Tiedän kyllä, että kaiken ei tarvitse aina olla tip top ojennuksessa, mutta oman hyvinvoinnin kannalta pääsen helpommalla, kun korjailen itse lasten jäljet ja näin pidän kodin siistinä kaiken aikaa.

Positiivinen asia, päivä 6: Hyvä olo, ei ahdista ja odotan kesää innolla.
Positiivinen asia, päivä 7: Tänään oli tapaaminen pojan eskariopen kanssa, ope vaikutti tosi kivalta, hyvillä mielin siis voidaan odotella syksyllä eskarin aloittamista.