Kesä on nyt virallisesti alkanut, ainakin kalenterin mukaan. Onneksi tälle viikolle on luvattu jo ihan lämmintä ja aurinkoista säätä, niin ehkä se kesäfiiliskin jostain tulee. Lapset ovat vielä pari viikkoa leirillä ym. joten meidän kesäloma alkaa vasta sen jälkeen.
Tästä kesästä tulee väistämättä hyvin erilainen kuin aikaisemmista kesistä. Tänä vuonna ei suunnata etelän aurinkoon eikä vietetä lomaviikkoja Suomea kiertäen. Tänä vuonna kesä kuluu suurimmaksi osaksi kotikulmilla, uiden ja kesästä nauttien. Kesän aikana voidaan käydä Linnanmäellä tai rahatilanteesta riippuen jopa Särkänniemessä tai Puuhamaassa. Lapset ovat vielä sen verran nuoria, että he eivät käsitä minkä verran mikäkin asia maksaa. Pari päivää sitten poika kinusi jotain lelua, johon vastasin että äidillä ei nyt ole rahaa. Poika totesi vain, että maksa sitten kortilla. Voi kun se olisikin niin helppoa ja yksinkertaista!
Olen viime päivinä viestitellyt saneerauskonsultin kanssa ja tilanne on sellainen, että tällä hetkellä ei ole mitään mahdollisuuksia hakeutua yrityssaneeraukseen. Firmalla ei yksinkertaisesti ole varaan sanerauksen kustannuksiin. Konkurssi näyttää siis väistämättä olevan edessä, jos ei ihmeitä tapahdu. Kysymys kuuluukin, että kuinka kauan jaksan tai haluan sinnitellä ja yrittää pitää firmaa pystyssä? Milloin on nostettava kädet pystyyn ja todettava, että tämä oli tässä? Enää konkurssi ei tunnu maailmanlopulta, tällä hetkellä se tuntuu jopa hieman helpottavalta.
Tietenkään konkurssi ei ole mikään helppo päätös, mutta uskon että kun lopullinen päätös on tehty, oma stressitaso alenee huomattavasti ja voin keskittyä paranemiseen ja lapsiin ilman ylimääräisiä huolia. Mutta eniten tässä tilanteessa harmittaa työntekijöiden puolesta. Henkilökunta menettää työpaikat ja tässä vaiheessa kesää on vaikeaa saada enää uutta työpaikkaa. Harmittaa, mulla on ihana henkilökunta!
Myös oma taloudellinen tilanne mietityttää, onneksi minä luultavasti saan vielä jälkisuojapäivärahaa palkkatulon perusteella, joten työttömyyskorvaus tulee olemaan parempi kuin mitä yel-työtulon perusteella saisin. Kannatti siis ehdottomasti liittyä yrittäjän työttömyyskassaan, muutamalla satasella saan itselleni kunnollisen työttömyyskorvauksen. Mutta jollain pitää elää se väliaika ennen työttömyyskorvauksen myöntämistä, säästöt on jo kulutettu ja tilillä vain roposia. Pakko kai vain uskoa, että jotenkin asiat selviävät. Jos saisin asunnon myytyä, tilanne ratkeaisi sillä, mutta asuntorintamalla ei tapahdu mitään! Taidan laittaa kiinteistövälittäjän vaihtoon.
Tänä kesänä minulla on to do -listalla kaksi tärkeää asiaa, jotka tulee suorittaa:
1. Päätös yrityksen jatkosta. Konkurssi lienee ainoa vaihtoehto, on siis vain päätettävä ajankohta, koska jätän konkurssihakemuksen.
2. Tulevaisuuden suunnittelu. Menenkö töihin syksyllä (jos siis saan jostain töitä) vai perustanko uuden yrityksen. Minulla on parikin erilaista liikeideaa, joita täytyisi tässä kesän aikana työstää eteenpäin. Mutta ensin minun on tehtävä päätös nykyisen yrityksen kohtalosta, jotta minulla riittää voimia uuden suunnitteluun.
En todellakaan ollut kuvitellut viettäväni kesääni tällaisten asioiden parissa, mutta elämää ei pysty etukäteen käsikirjoittamaan, se on tullut harvinaisen selväksi.
Kommentit
Lähetä kommentti